28.3.13

lets get rich and give everybody nice sweaters and teach them how to dance

 photo DSC_61322-tile_zps018eee2f.jpg

Tässäpä pari viimeisintä naamakuvaa, mitä musta löytyy. Äiti otti musta tänään kyllä muutamat ihan mukavat kuvat, jotka muokkailen sitten kun pääsen takaisin omalle koneelle. Nyt oon tosiaan jälleen Kotkassa pääsiäistä viettelemässä. Poikakaveri on ollut mun luona tän viikkoa Sundsbergissa ja tänään ajeltiin mun äikänkokeen jälkeen Kotkaan.

Koeviikko alkoi tosiaan tällä viikolla ja voi iso huoh. Kaks koetta takana ja neljä edessä. Mua harmittaa todella, että joudun viettämään nää vapaat päivät lukien kokeisiin, kun haluisin vain nähdä kavereita ja tehdä kaikkea kivaa. En kuitenkaan anna tulevien kokeiden estää mua nauttimasta tästä pidemmästä viikonlopusta. Meillä on täti ja serkun lapset kylässä nyt pääsiäisen ajan ja luvassa ois ainakin pari perhepäivällistä. Lisäksi mennään poikakaverin kanssa eläinvahdiksi lauantaina. Uskoisin, et tulee kivaa!

 Blah blah blah. Kirjoitus ei nyt oikein rullaile. Oikeessa korvassa pauhaa skeittipeli, jota serkun poika pelailee ja vasemmalta olohuoneesta raikaa Abba. Ehkä pistän koneen pois ja meen silmäilemään tuota Mamma Miaa muiden seuraksi. Vähän tulee kaipuu Lontooseen, kun käytiin katsomassa Mamma Mia!- musikaali siellä. Äh. Nyt laitan jotain iltapalaa ja meen nolosti laulamaan biisien mukana. Kiitos ja anteeksi, moi.

20.3.13

Hönö-Pekka yllättää, kun sitä vähiten odotat.

 photo mjaumlh_zps4a358a8a.jpg
Mun on pitkään pitänyt tehdä jotain kaveripostauksen tyyppistä tänne, mutta en oo oikein tiennyt, kuinka aloittaa ja mistä kertoa. Ei mua oikein huvittaisi esitellä kaikkia ystäviä ja kavereita tänne erikseen. Toisaalta jonkinlainen pohdinta ystävien merkityksestä elämässä voisi tehdä hyvää. Asiaa vähän tarkemmin pohdittuani keksin lopulta, kenestä haluan tänne kirjoittaa. Jennistä tietysti.

Jenni on mun päivieni valo ja iltojeni ilo. Don't get me wrong. Rupesin vaan tässä kelailemaan meidän ystävyyttä ja tajusin, miten paljon kaikkea siihen kuuluu. Jenni on sellainen ihminen, jollainen jokaisella tulisi olla elämässään. Parhaimmillaan täydellinen pakkaus, pahimmillaan äärimmäisen rasittava, mutta kaikesta huolimatta ei sitä ilmankaan voi olla.

 photo mjauml_zps655801e2.jpg 
Oltiin Jennin kanssa koko peruskoulun ajan samassa koulussa. Kuitenkin vasta yläasteella alettiin viettää aikaa kahdestaan sillä lailla, että voisin sanoa meidän ystävyyden alkaneen. Suoraan sanottuna meidän kaveruus oli alkuvaiheessa vähän vaihtelevaa, enkä oikein tiennyt, haluanko olla ystävä tytön kanssa, joka toisinaan osaa ärsyttää mua enemmän kuin kukaan muu, haha. Loppujen lopuksi ystävyyden ylläpitäminen on näköjään kannattanut.

Jennin kanssa mulla on eniten inside-läppää kuin kenenkään muun kanssa. Meidän keskustelut perustuu huonoon huumoriin, sarkasmiin ja Putous-läppään jota Jenni heittää jatkuvasti. Toisinaan sattuu tilanteita, kun ajatellaan jotain asiaa päässämme ja sanotaan se täsmälleen samaan aikaan ääneen. Tämän vuoksi ollaan tultu tulokseen, että meillä on "putket korvissa". Meidän viimeisen päälle hiottu timanttinen huumorimme on kehittynyt lukuisista yhteisistä kokemuksista. Ollaan käyty paljon leffoissa ja kahvilla Aromessa. Monet onnistuneet kuvausreissut oon kokenut Jennin kanssa ja meidän tapaamisten yhteydessä kameran muistikortille tallentuu aina liuta rumia irvistyksiä ja pelleilyä.

 photo vappu107_zps39a43f98.jpg
Marraskuussa 2011 oltiin Maroon 5:n keikalla kaapelitehtaalla. Kahdesti ollaan suunniteltu menevämme katsomaan Pariisin kevättä, mutta kummallakin kerralla Jennin pääsy on estynyt. Ehkä vielä jonain päivänä koittaa se hetki, kun päästään kuulemaan tuota yhteistä lempibändiämme (niistä monista, monista bändeistä ja artisteista...) yhdessä.

Mun muutettua toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ollaan nähty Jennin kanssa harmittavan vähän. Pidetään kuitenkin edelleen yhteyttä jatkuvasti ja spämmätään toistemme Facebook-aikajanoja tyhmillä jutuilla. Nauran Jennin matemaattisille taidoille ja se nyt muuten vaan nälvii mua kaikesta mahdollisesta. Jennin kanssa voi puhua kaikesta mahdollisesta luontevasti. Joskus meillä on ihan järkeviäkin keskusteluja (just joo...). Ollaan luonteiltamme tosi erilaisia, mutta eikö erilaiset parhaassa tapauksessa vain täydennä toisiaan? Tähän tulokseen mä oon tullut Jennin kanssa.

 photo DSC_55977-1_zps5daf8315.jpg

19.3.13

I'm pretty jealous of my parents, I'll never have kids as cool as theirs.

 photo IMG_3489-tile_zps94c32e10.jpg

"Et oo muuten kirjottan blogiin aikoihin." En ookkaan ja anteeksi siitä sulle Jenni. Ja muillekin. Oon taas saanut parilta suunnalta huomautuksia, kuinka alkais olla jo korkea aika palailla sorvin ääreen. Sorisori. Mä yritän. Tuntuu vaan, ettei mulla ole oikein mitään kerrottavaa. Mistä sitä ihmiset yleensä kertookaan blogeissaan? Täytyy ehkä selata muutama kuukausi taaksepäin blogiarkistoissa ja ottaa mallia musta itsestäni, hah.

Viime viikonlopun vietin Varkauden suunnalla serkkujen luona. Että mä rakastan matkustaa junalla. Reilun kolmen tunnin junamatkat meni hujahtamalla lempikirjaa lukiessa, vierustoverien kanssa rupatellen ja ravintolavaunussa kahvia hörppien auringon laskiessa ja maisemien pikkuhiljaa tummuessa.

Lauantaina ajeltiin sit Tahkolle laskettelemaan. Ite olin käynyt mäessä viimeksi kolme vuotta sitten ja sen sitten tunsikin... sähläsin ja kaatusin oikeasti ihan naurettavan monta kertaa, mutta onneksi ei mitään pahempaa sattunut. Ja hauskaa oli lukuisista nenilleen lentämisistä huolimatta. Maisemat oli kauniita, eikä parempaa laskettelusäätä ois voinut sattua! Ihanaa.
Mustelmat etenkin jaloissa on kyllä sitä luokkaa, että tänään salilla urheilushortseissa pyöriessä vähän nauratti. Onneks ei oo vielä ihan kesä, niin jalkoja ei tarvitse julkisesti esitellä kaikille. Sais se kesä kyllä pikku hiljaa alkaa sieltä valumaan, mitä nää järkyttävät aamupakkaset oikein on taas?

11.3.13

Trust me, when I woke today I had no plans to be so damn awesome... but shit happens!

 photo DSC_60911_zps0843007f.jpg

Moromoro! Elämä rullailee mukavasti radoillaan. Aurinkoiset päivät nostaa mun mielialan pilviin. Kevään tulon huomaa jokavuotiseen tapaan siitä, että alan kuunnella jälleen vähän kevyempää musiikkia. Talven melankoliset masistelut saa pikkuhiljaa väistyä. Scandinavian Music Group ja muut rakkaat, tervetuloa takaisin. 
Edelleen on tosin mun makuun vähän turhan kylmä. Sen verran maaliskuun alussa ollaan, että takatalviakin kerkeää tulla vielä sen kahdeksan kappaletta, mutta ei lannistuta! Eiköhän ne lämpötilat kohta ala kohoilemaan. Pian saa jo heittää talvivaatteet kaapin nurkkaan. Viikko sitten alkanut kipeily jatkuu edelleen vähän, mutta pahin alkaa olla jo takana. Nyt vaan tankkaan sen verran vitamiineja ja muuta mukavaa, että vastustuskyky pysyisi kondiksessa jatkossa. Ei ihan hirveesti huvittais sairastella näin muutaman viikon välein.

Vähän mulla kummittelee mielessä toi kahden viikon päästä starttaileva koeviikko. Ehkä nyt ois hyvä hetki ottaa itteään niskasta kiinni? Bilsankirjankin vois huomisella tunnilla avata ensimmäistä kertaa koko jakson aikana, haha. Vielä tän illan saa kuitenkin ottaa rauhassa ja kattoa rästiin jääneitä Iholla-jaksoja! Ehkä alan panostaa kouluun huomenna... tai ylihuomenna.

6.3.13

Why do I tire of counting sheep, when I'm too tired to fall asleep?

 photo IMG_3053-tile_zpsd424739c.jpg

Viime aikoina oon ollut aika happy. Viime viikon yökylävieraat oli mukavat, Les Misérables oikein kelpo leffa ja Eddie Redmayne aika ihana. 
Ihana oli myös We will rock you-musikaali joka käytiin lauantaina kattomassa äitin kanssa Hartwall Arenalla. Hyvää huumoria, kiva juoni ja loistavaa musiikkia, jesjes. Oli niin hienoa kuulla lemppareista lemppareimman bändin biisejä sillä tavalla esitettynä. Loppupäivän hyräilinkin sit Queenia aika nonstoppina...

Nyt pari viime päivää oon ollut poissa koulusta, sillä mulla nousi maanantaina koulupäivän aikana kiva kuume, joka kohosi sitten iltaa kohden sinne 39:ään. Tänään olo on kuitenkin ollut jo varsin okei ja huomenna pääsen takaisin kuluttamaan koulun penkkejä.

Ei mulla sen kummempaa kerrottavaa (tänäänkään, hmph). Yritän ottaa itteäni vähän niskasta kiinni, onhan se vähän mälsää jos postausvälit venyy ihan tajuttoman pitkiksi. Noniin. Nyt meen laittamaan itelleni vähän iltasyömistä ja syvennyn vaihtoehtoisesti joko lukemattomiin lehtiin tai hyvään kirjaan, we'll see.